Talviloman aloitin jatkamalla edellisellä viikolla hyvin aloitettua sairastelua... Niinpä en päässyt mökille ja kamerakin ulkoili tavanomaista talvilomaa vähemmän. Tosin nyt kun iso osa kuvista makaa edelleen kesken käsittelyn koneen uumenissa niin ehkä se on hyväkin että niitä kuvia ei tullut otettua enempää. Koirien kanssa käytiin kahdella kaverilenkillä: Pepin ja Lotan kanssa sekä Iltahämyn kennelin porukan kanssa (Kita, Ruka ja narttuvahvistus). Lenkkeilyn lisäksi tuli vähän aloiteltua yhtä tauluprojektia, luettua paljon kirjoja ja syötyä hyvin. Sain huijattua yhden kaveripariskunnankin meille syömään. Mukavaa ruokkia pitkästä aikaa muitakin kuin vain omia suita. Hämeenlinnan liepeillä asuessa tätä tuli tehtyä useammin, mutta jostain syystä nykyiset kaverit ei oikein moiseen taivu. Missä lie vika? Toisaalta nykyinen porukka, joka lähtee suolle kaveriksi rämpimään ja on siitä vielä innoissaan, on toki ihan omaa luokkaansa eikä parempaa porukkaa voisi toivoa. Silti me voitais useamminkin istua alas ja syödä. Ja miksei vaikka väitellä jostain ja pelata lautapelejäkin. Puolet niistä asioista, joita mun piti tehdä oli loman jälkeen edelleen tekemättä ja tästä ei luultavasti ylläty kukaan muu kuin minä. Mutta sain levättyä ja tehtyä mukavia juttuja ja nollattua aivoja ystävien kesken. Seuraavana maanantaina olo töissä oli kuin vieraalla planeetalla: "Mitä mun piti tehdä? Tietääks joku?" Mutta kiva oli palata töihinkin. Eikö se loma silloin ole ajanut asiansa?
Ei-koirakuvien (joo joo mä tiedän että se on koirattomien kuvien) valinta tältä viikolta on iisiä kun niitä tuli otettua niin olemattoman vähän...
Keväiset moottorikelkan jäljet tuli kuitenkin tallennettua. Samoi
n sulava soramontun reuna. Kontrasteja, kontrasteja. Katoksen valoketju tallentui
värileikittelyn muodossa. Mutta eniten tätä viikkoa varmaan kuvaisivat nämä jääpuikot. Kyllä vesi on ihmeellinen elementti ja kyllä kevät on kaunis.
Koirakuvien valinta on taas vaikeampaa. Lappalaiskoirien kanssa lenkkeily
tallentui tänne kokonaisuudessaan. En nyt poimi muuta kuin tämän
kaksipäisen hirviön tähän. Lotan ja Pepin kanssa tehdyn lenkin kuvat ovat tosiaan kesken työstämisen. Siis siinä tilassa jossa ne voisi jakaa (rajailtu, suoristeltu, valoisuus ok... mutta vielä värien säätöä ja muuta pientä vailla). Jahka saan homman valmiiksi niin latailen niistä
loputkin tänne. Nyt siellä on vasta 10 ekaa kuvaa.
Nuorisojaoston ärjypainit. Myös
auringonlaskua vasten.
Tiukat kaarteet ja kurvit.
Ilmeet. Hallan
väriäkin koitin tallennella kennolle.
Ääretöntä sinisyyttä vasten. Mutta vaikka me tehtiin siis parikin ihan reipasta kameran ulkoilutusta tällä viikolla, ja vaikka muitakin koiria on tallennettu... niin jotenkin tämä Hallan riemu lumipaakusta nyt vaan toimii mulle parhaiten:
Valo, väri, rytmi, asento... niin ja se hetki. Varastettu pieni ilon hetki päivän viimeisissä auringonsäteissä, kun ei vielä tahdota mennä kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti