Jumala

Kyllähän minä jumalaan uskon
ja ymmärränkin sitä
jos tää kaikki sotku ois mun harteilla
olisin jo aikoja sitten pakannut laukkuni
ja hypännyt suoralennolle Bermudan kolmioon
vuorotteluvapaa, virkavapaa
vaan ei viranhoitajaa.

Se ero meissä on
että minä en usko sen tulevan takaisin
ainakaan ihan lähiaikoina

Yhtä juhlaa kaikki tyynni

"Miten kauan voi kestää yksiin juhliin valmistautuminen?"
Sinä kysyt.
Etkä ymmärrä, 
että meikki, vaatteet, hiukset
ovat kaikki suojakuori
panssari
minun ja maailman välissä.


Ja että niitä tarvitaan erityisesti juhlissa
missä sivistyneisyyden ohut pintasilaus
ei riitä peittämään sitä että ihmiset ovat petoja.


Petoja, jotka repivät kärpäseltä siivet
ja nauravat,  kun se pyrkii lentoon.


Että meikki peittää 
tummat silmän aluset
kalpeat kasvot
kätkee kärpäsen


Mutta nyt ei ole aikaa selittää
joten vastaan:
"Kaikki johtuu siitä että on kärpänen."


Sinä olet hetken hiljaa
ja kuiskaat sitten 
"riivattu nainen"


Muttet pahalla, 
et niin kuin noidille huudetaan 
ennen polttamista
vaan melkein hellästi.


Ja minä muistan 
ettet sinä koskaan repisi kärpäseltä siipiä.












Minä lupasin käyttäytyä sivistyneesti tänään
olla vastaamatta hyökkäyksiin
olla saamatta hysteeristä itkukohtausta
olla purematta, raatelematta, repimättä
vaikka voisin ja vaikka mieli tekisi. 


Lupasin etten sano mitään ilkeää, 
enkä edes ajattele tai näytä
en edes vaikka äitisi sanoisi mitä
vaikka kuinka olisin 
se maho lehmä joka kuppaa sinut kuiviin.


Niinpä minä 
puren sinua ihan hiljaa korvasta
vähän lujempaa kuin olisi kiihottavaa
ihan vain että muistaisit
että vaikka olenkin kesytetty peto
niin peto silti. 












Sinä et ymmärrä miksi 
me sukujuhlissa 
kieltäydymme shampanjasta
mutta menemme sieltä suoraan 
lähikapakkaan
juomaan viskiä ja istumaan hiljaa


ja miksi siellä ei tervehditä naapuria
eikä siemailla sivistyneesti 
jotain eksoottista drinkkiä pillillä
vaan kumotaan kaikessa hiljaisuudessa
viskilasi toisen perään
(vaikka hienot naiset eivät juo viskiä)
kunnes lähdetään kotiin


Minun sukuni on alkoholisteja täysi
juhlissa ei juoda
siitä tulee vain juoruja
ja jos hetkeksi ote lipeää
joku pääsee iholle asti
ne näkevät liikaa


Juhlien jälkeen 
katkera kalkki on nieltävä
pahat sanat painettava
muistojen pohjimmaiseen nurkkaan
sellaiset kuin 
työtön tai lapseton


Sinä ja tämä nuhruinen kapakka
olette viimeinen 
ohut sumuseinä
minun ja alkoholismin välissä
juhlien jälkeisenä yönä


Se että vielä lähden
toisen ihmisen kanssa
ulos asti, ihmisten ilmoille
enkä vain hae pulloa kaapista 
ja tyhjennä sitä yksin


Gradu on jätetty. Tarkistettu. Menetetty peli. Hävitty taistelu.

Juhlitaanko? En minä tiedä. Juhlivatko ihmiset sodan jälkeen, jos ovat hävinneet? Juhlivatko sitä että itse ovat hengissä vaikka muut kuolivat? Vai hoitavatko vain haavoja kaikessa hiljaisuudessa?

Kyllä minä haluaisin. Juhlia. Alkukantaisesti, veden ja tulen äärellä. Tanssia aamunkoittoon saakka. Manata kaikki nostetut paholaiset aina Tuonelan mustan joen tuolle puolen, kauas, kauas. Laskea eloonjääneitä. Koittaa keskittyä tulevaan. Juhlia aikakauden päätöstä. Loppua! Vapautta!

Miksikö epäiröin? Lue yltä. Kuinka käsittämättömän raadollisia voivat olla juhlat. Pahimmillaan. Ja parhaimmillaan.

Vanha ovi

Vanhan talon vanha ovi
ajalta jolloin 
ovet vielä tehtiin oikeasta puusta


Vuosien saatossa
paisunut
kutistunut ja
taas paisunut 
elänyt niin sanotusti


Täsmälleen istutettu
näihin karmeihin, 
tähän taloon 
mahdoton siirtää mihinkään
mikä on millimetrimitalla suoraksi tehty


Jääräpäinen renkkana
johon avain ei oikein täsmälleen sovi
(vaikka on ainoa laatuaan ja toista uutta ei saa
sanoo lukkoseppä ja pyörittelee silmiään)
jota on turha ryskyttää
pitää maanitella
taivutella vähän
vieraille aivan mahdoton avattava


Vanhan talon vanha ovi
jossa näkyy elämisen jälki
pitäisi hioa sanoo remonttimies
mutta kuka sitä raaskii hiekkapaperilla poistaa
elettyä elämää?


Jos hellästi silittelee puupintaa, 
öljyää saranat
niin vielä se välttää
pitää lumen ulkona
ja tuulenkin enimmäkseen


Pitäisi suoristaa 
sanoo lukkoseppä
ja vaihtaa lukko uuteen
mielellään koko ovi
mutta mistäs saat
uutta puista ovea 
joka istuisi vanhoihin pokiin?


Ja jos vaihdat ne karmit
saat suoristaa seinät
ja niin se alkaa
viattomasti
lukosta 
ja kohta koko taloa ei enää ole
tai on se
mutta henki puuttuu


Hätistän pois 
korjaajat
hyvin me vielä pärjätään
ovi ja minä


Pienellä taivuttelulla se 
päästää minut vuoroin puutarhaan
vuoroin pirttiin
minkä lattialla pallo vierii tiettyyn nurkkaan
uskollisesti
ei tarvitse miettiä missä se on 
kun sitä taas tarvitsee

Kasva aikuiseksi - älä isoksi.

Maailman parhaalle veljelle. Ylioppilaaksi valmistumisen johdosta 4.6.2011.




Aikuiseksi kasvaminen?
Helppoa!


Sinun tulee vain tulla
parhaaksi sinäksi joka voit olla


Avata siipesi ja lentää
vailla pelkoa putoamisesta
mutta olla kuitenkin koko ajan
 tietoinen siitä että niin voi käydä.


Antaa tuulien nostattaa sinut korkealle
mutta pitää jalat maassa.


Olla sopivasti itsekäs,
mutta ei koskaan itsekeskeinen.


Ei antaa minkään esteen nousta tiellesi
rajoittaa kasvuasi matkalla kohti ihmisyyttä,
mutta muistaa kuitenkin ottaa toiset huomioon
ja ettei muita saa tallata.


Valita ammatti
joka on kiinnostava
innostava, sopivasti haastava
juuri sinulle oikea, juuri nyt ja tässä
ja seuraavat 50 vuotta.
Sellainen jossa voit toteuttaa itseäsi
ja kasvaa,
mutta joka ei kuitenkaan aja sinua loppuun
ja joka takaa sinulle elannon
niin että voit vapaa-ajalla tehdä sitä
mitä oikeasti haluat tehdä.


Muistaa että aikuisuuteen kuuluu
vastuullisuus
toisen huomioon ottaminen
pitkäkestoisuus
suunnitelmallisuus
mutta älä unohda elää hetkessä
juuri nyt täysillä
kaikkia tuulia vasten


Älä sorru matkalla oleviin kiusauksiin
älä rynnistä suin päin ihmissuhteisiin
äläkä niistä pois
mutta älä kasva varautuneeksi, katkeraksi
vaan anna jokaiselle ihmiselle mahdollisuus.
Luota, mutta älä ole sinisilmäinen.


Jos mahdollista tue muita
heidän kasvussaan aikuiseksi
ihmiseksi.
Ole armollinen muille ja itsellesi.
Mutta älä anna muiden käyttää sinua astinlautana.


Muista nauttia nuoruudestasi. Vapaudesta.
Elä, koe ja kokeile ettet kadu myöhemmin.
Mutta muista että juuri silloin sinä luot pohjaa
rakennat tulevaa
ja luot itsellesi mahdollisuuksia.
Eli älä käytä nuoruuttasi
vaarallisiin kokeiluihin.


Muista että onnellisuus on
useimmiten sisäsyntyistä
se ei tule toisista ihmisistä
eikä ulkoisista asioista
mutta älä unohda toisten ihmisten
ja ulkoisten asioiden
tärkeyttä tielläsi onnelliseksi
tasapainoiseksi ihmiseksi.


Älä ole itsellesi turhan ankara
vaan anna armoa
muista olosuhteiden vaikutus
ja se että aina paras mahdollinen suoritus
ei ole paras suoritus
mutta älä unohda
palautteen merkitystä:
se on mahdollisuus kasvaa.


Priorisoi
organisoi
pidä elämäsi tärkeysjärjestys kirkkaana mielessäsi
mutta anna aikaa hölmöille päähänpistoille
öisille keskusteluille
ja hassutuksille
sillä jälkeenpäin ne ovat hetkiä jotka muistat


Raivaa itsellesi tilaa siellä missä sitä ei ole
ja missä sitä tarvit kasvaaksesi
muista että muiden kasvu ei ole sinun vastuullasi
(paitsi jos saat lapsia)
mutta älä tallaa ketään toista matkallasi kohti valoa
ojenna kätesi sille joka pinnistelee kallion kielekkeellä
jos omat jalkasi seisovat vahvalla maalla


Älä katso taaksesi
liikaa, takerru menneeseen tai muistele jo tehtyjä tekoja
omia tai muiden
mutta anna historian opettaa, johdattaa
älä toista vanhoja virheitä.


Aikuiseksi kasvaminen on helppoa.


Tarvitsee vain tulla lujaksi mutta ei kovaksi.
Ahkeraksi mutta ei liian tunnolliseksi.
Ystävälliseksi mutta itsekkääksi.
Kulkea omaa tietään, mutta muistaa
käytöstavat,
toisten huomioon ottaminen,
vastuullisuus.
Pitää päästää ihmiset lähelle
mutta muistaa pitää myös jotain itsellä.


Riuhtoa itsensä irti kaikista kahleista
lentää vapaana vailla pelkoa
mutta muistaa että kun  JOS putoaa
niin tukiverkko kantaa kyllä.


Onnea tiellesi
ole rohkea, älä huimapäinen.

Pari haja-ajatusta taas yhtenä unettomana yönä

Anna minulle
hetken lepo
pari siunattua henkäisyä
keuhkojen ääriä myöten
kivutta kulkevaa ilmaa

Paljon en pyydä
pari henkäisyä
tai edes yksi





_________________________________________________



Kyllä sinulla on aikaa
sinä et vain halua
sinun pitäisi priorisoida
asettaa asiat tärkeysjärjestykseen
ei sitä aikuisena enää voi tehdä
vaan sitä mikä huvittaa
ja mikä on kivaa
vailla minkäänlaista vastuuta

ja niinpä minä priorisoin
ja asetan tärkeysjärjestykseen
teen leikkauksia

leikkaan irti
kuin kuumalla veitsellä voita
kaikki ne ihmiset
jotka eivät välitä kuunnella
sitä kuinka minä olin jo
priorisoinut elämäni
niistä lähtökohdista
jotka minulla on
ja jotka minä koen tärkeäksi

taas tuli kalenteriin lisää aikaa
puhelimen muistiin tilaa.

Minä olen kasvanut sinuun kiinni

Minä olen kasvanut sinuun kiinni

Vaikken halunnut.

Vaikka yritin pyristellä vastaan.

Minä olen kasvanut sinuun kiinni.

Se tekee minusta

vahvemman

ja heikomman

samalla kertaa.

Älä koske minuun nyt

minä en kestä sitä.

En nyt

- sattuu liikaa:

yksikin höyhenen kevyen kosketus

ja hajoan

miljooniksi palasiksi

kyyneleen muotoisiksi

älä koske nyt

minä en kestä sitä.

Minä vihaan sinua

vihaan sinua nyt

ilman sinua

olisin jo vapaa

vain tuulen henkäys

ja olisin poissa

Sinun vikasi

että minun on pakko jaksaa

yrittää

elää.

Yritä ymmärtää

on salaisuuksia joita ei voi jakaa

sinä sieluni toinen puolikas

mutta sitä pimeää laaksoa

jossa nyt kuljen

minä en sinulle näytä

on salaisuuksia

on pimeyksiä.

Suutu!

Huuda!

Lyö!

Lyö kerrankin.

Ole selitys tälle särylle

tällä jumalattomalle pahalle ololle.

Tervetuloa särky

tervetuloa epätoivo

itku, ahdistus ja pelko

Käykää taloksi,

tuttujahan tässä ollaan

ja jos aivan suoraan sanon

olisitte voineet viipyä hieman pidempään

missä sitten ikinä kävittekin.

Kahvia en sitten ala teille keittelemään

valvottaa tässä muutenkin.

Anna minulle hetken unohdus, autuas hetki

Osa näistä on ollut täällä aiemminkin. Mutta toimikoon ne kuitenkin osana viimeisen parin vuoden tiivistystä. 

Kirjoitan niin kuin en ikinä ennen
kuin olisi vielä tämä
yksi järjetön yritys
yrittää jäsentää maailmaa
jota ei voi jäsentää.

kirjoitan
niin
kuin
en ikinä ennen

sanat kasvavat lauseiksi
lauseet kappaleiksi
kappaleet kirjoiksi

jossain kahdennentoista luvun aikana
sisälläni; outo tunne
tuntuu kuin
...kuin olisi rauha

ja minä kirjoitan niin kuin en ikinä ennen
ja sisälläni asuu rauha















________________________________________________________

Vielä pitäisi jaksaa

opetella aakkoset alusta asti
takaperin
latinaksi

haparoida pimeässä etsien
valokatkaisijaa
jota ei ole

Vielä pitäisi jaksaa

kätkeä kyyneleet jotka painavat
silmäluomia
sisältäpäin

tanssia riehakkaasti
paljain jaloin
lasinsiruilla

Vielä pitäisi jaksaa

mahdottomuuksiin asti
epätoivon tuolle puolelle

kun muut menivät
jo aikoja sitten
ja sinä jäit


_________________________________________________________________





Vaiti!

Kuuletko
kuinka aamuyön tunteina
kasteen alla
vanamo kurkottaa kohti taivasta?

Tunnetko
kuinka syvälle
maan ääreen
suonsilmäke vaipuu?

Kuinka suunnattoman ihmeellinen
on sydämen syke
paljaalta iholta korva rintaa vasten
kuunneltuna, ainoalla oikealla tavalla




_______________________________________________________


Sinä tarvitset vakaan perustan
peruskallion
ikuisen, horjumattoman

minä olen tuuli
epävakainen sää
lentohiekka

Sinä sanot
ei hiekalle voi rakentaa
ei tuuleen luottaa
lentohiekka ei osaa kuin pettää

mutta minä olen tuuli
epävakainen sää
ja lentohiekka


___________________________________________________________________



Terapiaa kaamosmasennukseen

unohda
valoterapia,
liikuntaterapia,
hymyile-irvistykseen-asti-vaikka-väkisin terapia

aloita
tulppaaniterapia
krookusterapia
narsissiterapia

synkeyden lähestyessa
kaiva maahan satoja sipuleita

vetäydy asiallisesti sisätiloihin ja nuku talviunta

keväällä sipuliterapia alkaa tehota
maasta versoo uusi elämä
kaamosmasennus on hetkessä tiessään



________________________________________________________________



Vuosia myöhemmin
katson sinua silmiin

Ei sen väliä
kuinka kaikki alkoi
tai kuinka se lopulta päättyy

Vuosien jälkeen
kukaan ei enää muista
tai välitä

Surullistako
että vuosisadan rakkaustarinasta
tulee selviytymistarina

Tomun laskeuduttua
kirjataan eloon jääneet
ja tappiot

Ollaan onnellisia siitä että
edes enää ollaan




______________________________________________________________

Niin autuas on hetkenkin unohdus

Ettenkö haluaisi
juoda päätäni täyteen
rikkoa verisuonteni pintaa
Huumeneuloin
hypätä sillalta ajattomaan avaruuteen

Unohtaa kaiken

Mutta mitä se auttaisi?

Heräisin huomenna,
Pää kipeänä,
Suonet tykyttäen,
Sairaalan letkuissa

Sielu aivan yhtä rikki kuin tänäänkin.



_______________________________________________________


Vain yhdellä tavalla
sinä voit minut menettää
vain yhdellä tavalla

eikä se ole
joku toinen
tai
kuolema

se on
kahlitseminen

minun sydämeni
on minun
ja vain minun

eikä se voi
koskaan olla
sinulle
muuta kuin lepopaikka
satama
keskellä myrskyävää vettä

sen kun ymmärrät
saat minut aina pitää




_______________________________________________________



Ihan vielä en luovu

Vielä kerran haluan
leikkiä kanssasi lapsuuden leikit
tönäista surutta sut ojaan
rakentaa yhdessä pilvilinnan

En oo valmis luopumaan
Vaikka menit jo kivun tuolle puolen
kosketuksen tavoittamattomiin
syviin vesiin sinisiin

Ihan vielä en luovu

en anna sun mennä
en vielä ainakaan kokonaan
tahdon pitää sut siinä
jakaa yhdessä tulevan

En oo valmis luopumaan
Vaikka menit jo kivun tuolle puolen
kosketuksen tavoittamattomiin
syviin vesiin sinisiin

Ihan vielä en luovu

sä olet siinä hiljaa
voin tuntee sun kätesi olallani
vaikka muut ei sitä nää
ollaan yhdessä vierekkäin

En oo valmis luopumaan
Vaikka menit jo kivun tuolle puolen
kosketuksen tavoittamattomiin
syviin vesiin sinisiin

Ja kun aika tulee
en luovu sittenkään
sisimpääni suljen sut ja siellä elää saat

En oo valmis luopumaan
Vaikka menit jo kivun tuolle puolen
kosketuksen tavoittamattomiin
syviin vesiin sinisiin


___________________________________________________


On kuin tavoittelisi haihtuvaa savua
puhaltaisi tulta sammuneeseen nuotioon
paljain käsin kantaisi valoa sisälle pimeään huoneistoon

Ulkona aurinko paistaa
lapset leikkivät, satakieli laulaa
kuusistossa humina soi ja syreeni tihkuu tuoksuaan

Mutta yksi on poissa
on sulkenut silmät
ja vaipunut merien taa

On kuin kuuntelisi vaiennutta sävelmää
taiteilisi kapealla nuoralla syvän rotkon yllä
huutaisi äänettömästi ikuisuuden rajan tuolle puolen

Merellä aallot keinuvat
pilvet lipuvat, lokki lentää
laivoissa pulleat purjeet ja mastoissa tuuli soi

Vain yksi on poissa
on sulkenut silmät
ja vaipunut merien taa

On kuin opettaisi norsuja lentämään
pyristelisi verkossa syvällä meren alla
maalaisi sydänverellään jonkun toisen sielun maisemaa

Kaduilla nauru soi
ihmiset tanssivat, koira haukkuu
rakastavaiset suutelevat ja vauva jokeltaa

Mutta sinä olet poissa
olet sulkenut silmät
ja vaipunut merien taa



___________________________________________________________


Tänä unettomuuksien yönä
en löydä rauhaa
myrsky sisälläni ei vaikene
eikä uni suo lohdutusta
ei ole paikkaa
jonne paeta
tai piiloutua

Tänä unettomuuksien yönä
haudatut pelot
kauan sitten unohtuneet
repivät rikki hiekkalinnat
aukovat arvet
haalistuneet

Tänä unettomuuksien yönä
on vielä kerran
käytävä taistoon
noustava mahdotonta vastaan
ja kukistettava se
vielä kerran
tänä yönä

minä itse
pahin vastustajani


__________________________________________________


Lapseni

tahdon kertoa sinulle
isästäsi
miehestä, joka on paitsi viisas
myös hellä ja rehellinen.

Tahdon kertoa sinulle,
että vaikka epäonnistunkin välillä
minä yritän
olla sinulle paras mahdollinen äiti

Tahdon kertoa sinulle,
että elämä on joskus
pelottavaa, yksinäistäkin
mutta siipesi kantavat sen yli.

Tahdon kertoa sinulle,
että mitä ikinä tahansa tapahtuukin,
minä olen sinun puolellasi
sillä rakastan sinua.

Lapseni,
rakkain,
kuinka pitkä on matka
syntymättömien maasta?


_______________________________________________-

Kuinka usein
syksyn pimeinä öinä
käperryn sohvan nurkkaan
vain minä ja Albinonin Adagio in G minor
lämmin villashaali, lasi punaviiniä
ja kynttilä.

Kuinka usein noina loputtoman pitkinä öinä
tuulen viiltäessä ytimiin asti
ja pimeyden tunkeutuessa sisimpään
ajattelen sinua.

Kuinka loputon on kaipuu
pimeinä syysiltoina
kuinka kädet etsivät ihoa
kuinka puren huulta, etten
sanoisi mitään
laulaisi mitään
itkisi yhtään.

Kuinka tavattoman tyhjä
voi olla täysikin syli,
se johon kasasin
sohvatyynyt
shaalin
koirat.

Kuinka kauan vielä
ennen kuin näen sinut
lapseni
sinä syntymätön?


__________________________________________________


Kepeästi hän hinnoittelee
tavallisen
erikoisen
tavattoman
suihin oton
pikaisen
koko yön
ja kanta-asiakkaille kondomit kaupan päälle
mutta
suoraan suulle et saa suudella.


_____________________________________________________


Vasta kun on pitänyt sylissään
pientä elämää
haavan lehden lailla
värisevää

Haurasta kuin
jää keväällä
pitsinä ikkunoiden yllä

Sydämellä
raskaampaa kuin
kaikkien merien paino

Vasta silloin
voi sanoa
eläneensä.


____________________________________________________

Häpeämätön on pakanan sydän

Yösydämen pitkinä tunteina
käyn törkeää vaihtokauppaa
mielessäni

Mitä vain saat,
kun tämän pienen elämän säästät.
Mitään en enää pyydä.

Mutta, jos tämän viet,
kiellän kaiken
mikä sinusta on lähtöisin.
Rienaan kunnes
kaikki ovat minut kuulleet.

Tunnen kuinka elämä hiipuu
loittonee minusta.
Hurjistun.
Rukoilen ja luovun mielessäni kaikesta.
Kaikesta paitsi pienen hennosta elämän säikeestä.

Pieni säie katkeaa.
Sydän ei enää lyö.
Mutta vieläkään en luovu.
En laske irti,
en lakkaa elvyttämästä.
Jos kerran olet,
kaikkivoipa
nyt olisi hyvä hetki todistaa se.

Muutaman viikon päästä
käyn taas kauppaa
toisen pienen puolesta.
Kun vaan antaisit elää.
Ei se ole niin paljoa pyydetty.


__________________________________________

Viimeinen rukous

Anna meille
meidän jokapäiväinen lepomme
ja anna meille meidän
epäilymme anteeksi
toisin kuin me annamme niille
jotka ovat meidät pettäneet

Ja kun saatat meidät kiusaukseen
päästä meidät myös pahasta, ainakin välillä

Sillä sinun on voima ja kunnia
ja meillä ei ole paljon mitään.
Kiitos jo etukäteen.


_____________________________________________


Annan lasikenkieni särkyä
Tanssin
menneisyyteni haudoilla
lasin siruilla
paljaat jalat,
verta vuotavat
kirjoittavat historiaani uusiksi.

Ja minä annan lasikenkieni särkyä
enää en odota
valkoista ratsua.

Tässä kalpeassa aamun kajossa
minä riisuudun.

Riisun pois
kaikki vaateet
kaikki odotukset
kaikki lauseet jotka alkavat
pitäisi
olisi hyvä
sinun tulisi

Seison aamun kalpeassa valossa
alasti
ilman odotuksia
ilman kahleita.

_________________________________________________


Minä

kerron vaihtoehdot
analysoin
järjestän
huolehdin
lohdutan

Vasta muiden
syötyä
rauhoituttua
nukahdettua

minä
romahdan
tukahdutan huudon tyynyyn
räyhään, rienaan
riivattu nainen

tunteeton
kylmä.


___________________________________________________________



En minä sinuun rakastunut
rakastuin siihen kesään

ja siihen sunnuntaihin
jolloin toit teetä vuoteeseen
ja otit minut syliin

Anna minun mennä
Ei kesää voi rakastaa


_____________________________________________________________




Unen,
hämärän rajamailla

Se lopultakin on selvää;

Ethän sinä koskaan
minun ollut
lopulta
kaikki vain lainaa.


__________________________________________________________


Nuuskutus
tassuttelu
hassuttelu
hännän heiluttelu
riemuisa tömistely
nuoleskelu
kuiskuttelu
hepulointi

niin monta tapaa sanoa
minä rakastan sinua
ihana kun tulit kotiin.


______________________________________________________________

Kulkekaa lähelläni kevein askelin
Älkää sanoka sanaakaan
Älkääkä koskeko.
Yhtään en kestä
ymmärtäväistä lausetta
hipaisua, halausta.

Sillä lopulta
on totta,
että kukaan ei ymmärrä.
Kuinka voisikaan?

Ja ainoa joka siihen pystyisi
haudattiin tänään
lemmikkien hautausmaa hauta nro 385.

Kulkekaa lähelläni kevein askelin.
Älkää sanoko sanaakaan.


______________________________________


Kaikkea en vielä ymmärrä,
en kaikkea.
Sen vain,
että suurimmat rakkaudet
ovat yllättäviä,
kestävät aikaa,
muutoksia,
kuolemaakin.

Ja etteivät ne
useinkaan
ole samaa lajia.


____________________________________________________


Äkkiä ymmärrän
hukuttautuvaa
kuinka veden musta syli
ei ole pakoa
ei luovuttamista
vaan paluu.

Kuinka hämärän laskeutuessa
palaat kotiin
- kohtuun.


____________________________________________________


Minun puutarhassani
on portti länteen
missä aurinko laskee
palavana meren ylle
kuolee kauniisti
ilta illan jälkeen.

Minun puutarhassani
on portti itään
missä aurinko syntyy
syntyy uudelleen
aamu aamun jälkeen
kuollakseen taas illalla

Minun puutarhassani
on portti pohjoiseen
mistä talven tuulet
tuovat kaiken kattavan koleuden
joka käy luihin ja ytimiin
jättää jälkensä sieluun asti

Minun puutarhassani
on portti etelään
mistä tulevat
kesän tuoksut, lämpö
elämä kaikkine väreineen
valoineen ja varjoineen

Minun puutarhassani
on portit kaikkiin neljään tuuleen.

Minun puutarhassani
valo herää henkiin aamulla
kuollakseen illalla.
Talven kylmyys vie mennessään
kesän lämmön, sadon.
Suo maalle levon
ennen seuraavaa kesää.

Minun puutarhassani
vetää kaikkiin neljään tuuleen


______________________________________

Ihmisen sielu
perhosen siipi
ihmeellinen
yksilöittäin kuvioitu
täynnä taikapölyä,
jolla se lentää.

Ihmisen sielu
perhosen siipi
hauras
yksi rankka vesisade
yksi liian raju kosketus
taika särkyy

______________________________________________


Tule,
tule toki sisään!
Johan minä sinua kaipasinkin.

Ole toki,
toki kuin kotonasi.
Sinun kotisihan tämä on
- melkein enemmän kuin minun.

Minun mieleni,
masennuksen pesä.
Ahdistuksen kotikolo.


____________________________________________________


On hetkiä jolloin
olemassa olo
on niin pienestä kiinni
kun iho kaipaa kosketusta
enemmän kuin keuhkot ilmaa
ottaisit minut nyt
ottaisit kysymättä.


___________________________________________________________


Kuolema
Unohdus
Autuas
Lepo
Laulaa
Armosta.


__________________________________________________________________


Kyselijän elämäkerta


Minä kysyn äidiltä
kysyn isältä
mummolta, vaarilta
mikä tai kuka?

Opettajalta, ohjaajalta
oppaalta kysyn:
Kuinka?

Minä kysyn tädeiltä, sediltä,
tuntemattomilta vastaantulijoilta,
virkailijoilta, naapurin kissalta,
eksyneeltä koiralta.
Kaukana kukkuvalta käeltä minä kysyn.

Kyselen tähdiltä, kuulta ja
yksinäiseltä leskenlehdeltä

Missä, miten?


Ystäviltä, sisarilta, rakastetulta minä kyselen.
Lakkaamatta vaadin vastausta tuulelta,
korkeilta puilta
syviltä vesiltä.
Taivaaseen saakka huudan:
Miksi ei?

Yön pimeinä tunteina minä kysyn
sängyn alla piileskelevältä möröltä
sielun epävarmuudelta
nukkuvalta vauvalta
jumalalta johon en edes usko.
Miksi?

Ja niin kauan kun minä elän minä kysyn
ja niin kauan kun minä kysyn minä elän.
Eikä kukaan koskaan vastaa.
Ei oikeasti.

__________________________________________________

Minä 

Minä kasvoin 
haparoivin askelin
Kurkotin kohti valoa

Minä opin 
juoksemaan, lyömään, sanomaan
kovemmin kuin kukaan muu.

Minä olin alussa
alkua ei ollut ilman Minua
ja lopussakin Minä olen
Minä lopetan tarinan

Minä kaikkivaltiaan omakuva
Kuten kaikki omakuvat
Kauniimpi
Parempi
Todellisempi totuutta