Pienissä häissä eli viikko 8 (20.-26.2.)

Teknisiä ongelmia (tietokoneen kanssa), sairastelua ja muuta kiirettä joten blogi päivittyy nyt viiveellä. Koitan kuroa kiinni aikaa.

Kamera on silti ulkoillut aika lailla entiseen tahtiin. Kevät lähestyy hurjaa kyytiä ja viikolla 8 me päästiin useampana päivänä nauttimaan auringon paisteesta lenkillä. Koirakuvien saldo oli silti aika onneton: yhdellä oman sakin lenkillä oli ISOt unohtuneet kaakkoon joten kuvat ovat rakeisia (että ärsytti!) ja toisella ihmettelin mikä kumma on kun tarkennus ei onnistu liikekuvissa kuin ekaan kuvaan. Selvisi sekin: on kovin helppoa saada käännettyä yhtä nappia kameran etuosassa kun vaihtaa objektiivia. Edellisessä kamerassa vastaavassa paikassa ei nappia ollut ja me vasta tutustellaan tämän uuden kanssa. Mutta kaksi uutta teknista asiaa opittuna tämän kameran osalta yhdellä viikolla ei sinänsä ole ollenkaan huonosti sekään.  Muita kuin koirakuvia tuli kans otettua. Valo houkuttelee ulkona. Mutta kuvaamisesta ja viikosta muutenkin jäi silti päällimmäisenä mieleen siskon (ja sen miehen) häät.

Mutta sitten niihin kuviin. Jäällä vanhimmainen koiramme (uros) uskaltautui ärjymään nuorimmaiselle. Se oli hiukan lyhytnäköistä. Kun ottaa huomioon että nuorimmainen on aika taitava käyttelemään etutassuja. Sille huutaminen ei ole koskaan viisasta. Sillä se osaa paitsi komentaa uhrinsa pysähtymään myös leijua niiden kimppuun. Nuorimmainenhan on tämän vanhimman ja keskimmäisen pentu. Ja aika moinen ilvehtijä välillä.  Oikeastihan kauhukaksikko  on toistensa parhaat kaverit vaikka meno välillä hurjalta näyttääkin. Kamera tallensi myös juniorin liitokorvat.  Ja kevät auringon kauniin valon. Ja ehdimme kokeilla myös hiukan erilaista kuvakulmaa.

Viikon koirakuvaksi haluan poimia tämän:

Lumen sinisyys. Koiran liike. Valossa pöllyävä lumi. 

Muita kuin koirakuvia tuli otettua jokunen meren jäällä. Jäätynyt rautatanko oli ihmeellisen kaunis. Ja tämä pilkkijän taakseen jättämä muodostelma toi mieleen kirkon. Toisella lenkillä taivaan sinessä lensi pienkone. Kaunis kuin lentäjän luusta tehty... 

Mutta kuten sanoin: mieleni askarteli tällä viikolla häiden parissa. Siskon kimppu oli kaunis. Äiti nyöritti puvun. Ja todettakoon että kaunis oli itse morsiankin. Uskotteko? Vielä viimeinen vilkaisu peiliin ja sitten kohti alttaria.  Valssin aikana hymy oli jo rennompi.

Viikon kuvaksi valitsen hääkuvan. Tämän jossa sulhanen on ylpeä ja morsian ei näe muita. Tälle kuvalle antaisin nimeksi:

Tämä valssi on meidän.

Sellainen viikko. Onnea vielä hääparille. Muistakaa hakata kallioon hyvät päivät ja polttaa maailman tuuliin huonot.