Lunta, Lunta ja vielä vähän Lunta eli viikko 7 (13.-19.2.)

Tällä viikolla sää ei suosinut kuvaajaa. Oli hiukan kiireitä ja ulkona satoi lunta, oli harmaata ja lumi nietostui valtaviksi kinoksiksi ikkunan alle ja vyöryi massiivisena katolta alas. Seurasin lumen valumista katolta vaikuttuneena. Se kerrostuu, laskostuu ja asettuu taiteellisiksi veistoksiksi ihan selvästi jonkin kaavan mukaan. Onneksi siinä alla on se valtava kinos sillä muuten sitä pitäisi ihan tosissan pelätä. Nyt koirat (tai ihmiset) eivät oikein voi jäädä hirveän massan alle kun ei siihen alle edes pääse. Kuvauksellisesti tästä viikosta ei paljoa jäänyt käteen. Kamera oli mukana kahdella lenkillä joista toisella en tainnut ottaa kuin 4 koirakuvaa (nekin ylivalottuneita). Toisella satoi lunta, oli harmaata ja koiratkin likaisia.

Onneksi jotain tuli kuitenkin.

Katolta alas valuvaa lunta. Tuli kuvailtua useammastakin suunnasta. Keittiön ikkunasta se näytti tältä.  Jotenkin tuntuu että jonkin kaavan mukaisesti se tuolta alas tulee. Ainakaan se alas tulo ei näytä ihan summittaiselta. Naapurikaton lumimassa taas näytti hieman pehmikseltä. Punainen tiiliseinä kun värjää sen vaaleanpunaiseksi. Katolta valuvan lumimassan alapuolella on hattivattimaa.   
Sillä lenkillä jossa koirakuvat jäivät ja epäonnistuivat kantautui korviin tuttu nakutus. Pakkohan sen lähdettä oli alkaa etsimään ja löytyihän se! Lumikatoksen alla pylvästä nakutteli tuttu punanuttu: käpytikka. Tässä kuvassa minua viehättää rytmi.   Mutta viikon kuva olkoon tämä jossa tikka mietiskelee jotain. Pohtisiko sitä että tippuuko lumikatos...

Koirakuvien osalta sato oli vieläkin onnettomampi. Joko koirat itse olivat miten sattuu. Tai vähintään kuvia vaivasi yleinen nuhruisuus.   Tuossakin kuvassa muuten on horisontti. Se ei vaan meinaa harmaudesta paljon erottua. Toisaalta onko sellainen kuva huono, joka näyttää miltä oikeasti näytti? Ovatko hyviä kuvia vain kauniit kuvat? Tätä  olen miettinyt lumen osalta. Kovasti tekisi mieli aina vetää lumi valkoiseksi. Sellaiseksi kauniiksi hohtavan valkoiseksi. Mutta entäs kun se ei ole? Kun se on harmaalla säällä harmaata? Ja sinisessä hetkessä sinistä? Tai jos se seinä värjää sen vaaleanpunaiseksi? Eikö kuva ole silloin todempi jos sen värit ovat sen mitä ovat? Vaikka se näyttäisikin tyhmältä? Jotenkin silti tuntuu että likainen Halla sohjoisessa lumessa ei ole viikon kuva ainesta. Kokeilin auttaisiko mustavalkoisuus. Ehkä hiukan. Mutta koira pitäisi silti pestä ennen kuvausta (pesusta aikaa viikko).  Tässä isä ja tytär kuvassa alkaa olla jo ainesta. Halla kuuntelee kaloja ja Yuki ihmettelee. Tai tässä perhekuvassa: teini huutaa, äiti kuuntelee (ja huutaa takaisin) ja isä himmailee eri suuntaan taustalla. Kyllä harmaakin voi silti olla kaunista. Mutta viikon kuvaksi koirien osalta valitsen tämän: 

Juuri tällainen viikko tämä oli. Pää painuksissa. Jalat täynnä lunta. Istutaan alas, selkä tuulta päin ja odotetaan parempaa.