joutsenten räpylänjäljet:
linnut ovat käyneet
katsomassa pesämätästään.
Hiipiikö niiden mieliin
koskaan pelko niin kuin ihmisellä:
voiko tästä ikinä tulla mitään -
tontti lumen alla, pari seivästä pystyssä?
Risto Rasa
Joutsenia iltalenkillä. Pariskunta pesimäpuuhissa. Ei enää lumen alta pesää tarkastelemassa vaan ihan oikeasti pesimässä jo. Meidän lähimetsässä! Oikea ihme melkein. Ainakin minulle, joka en ole koskaan nähnyt joutsenta pesimässä.
Huikkasin sulholle pikaisen hei:n ja kerroin että viivähdän tovin lenkillä ja kirjoitan sitten paikkakortit häihin. Sitten pentu hukkasi pallonsa ojan uomaan ja me seurasimme ojaa siltä varalta että pallo vielä rantautuisi sen verran että sen saisi noukittua talteen. Ei sillä että se olisi kovinkaan arvokas, mutta ikävää se on jättää lojumaan ihmisten tavaraa luonnon keskelle. Ja sitä paitsi: pentu hukkaa pallon joka kerta. En halua olla otsikoissa paikallisena palloympäristokatastrofina joka valtaa rannat, metsät ja mannut.
Seurasimme ojan uomaa, ihmettelimme hyttysiä, metsäorvokeita, rentukoita, hiirenkorvia puissa, kesän tuoksua. Ja yhtäkkiä: pari joutsenia. Pesällä. Yhtä yllättyneinä kuin mekin. Halla toteutti elämänideologiaansa "uusia ystäviä" -hepulin muodossa. Joutsenet puolustivat pesäänsä niin kuin kuuluukin. Me olimme tunkeilijoita niiden iltapuuhissa. Mutta piakkoin pentu rauhoittui. Minä sain kaivaa kameraan pidemmän putken ja istua viettävälle, märälle törmäälle kuvaamaan joutsenia. Aivan sama vaikka lihaksia kivistää, hyttyset syövät ja muurahaisia kävelee pitkin ja poikin päälläni. Joutsenia, satulintuja, meidän metsässä! Ja ne lipuivat ihmeellisten laivojen lailla ohitseni uudestaan ja uudestaan.
Tuntia myöhemmin havahdun. Kai meidän on jatkettava matkaa. Annettava joutsenten tehdä sitä mitä joutsenet tekevät ja palattava omaan maailmaamme. Kotona sulhon ilme kertoo että hän miettii kirjoittamattomia paikkakortteja ja sitä ettenkö minä ole pahoillani siitä että ne ovat kirjoittamatta. Olenhan minä pahoillani. Siitä että maailmassa ja meidän häissämme voi tosiaan olla ihmisiä joille paikkakortit ovat tärkeämpiä kuin pesivä joutsenpari. Mutta en selitä. Ihmeitä ei voi selittää niille jotka eivät ole niitä kokeneet.
Loput joutsenkuvat täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti