Viikko 20. Mun mielestä meillä on jo oikeastaan kesä. Yukin 8v synttärit lähestyvät ja sille piti tilata panta sitä varten. Pitkän pohdinnan jälkeen valitsin sille maalattavaksi HPK:n logosta palasen. Yuki kun on aina ollut enemmän siipan koira vaikka alunperin puheli oli hiukan toisenlaisesta järjestelystä ja paperillakin se on mun ainakin puoliksi. Yuki vaan on erimieltä ja tyksii isännästä enempi. Eikä sille voi siitä olla vihainen kun niinhän mäkin tykkään... Isännän kanssa se tietysti katsoo HPK:n matseja enkä ole saanut sitä kannattamaan Kärppiä millään. Sen sijaan se osaa kyllä iloita maaleista isännän kanssa heiluttelemalla häntää, pomppimalla ja ajoittain jopa hepuloimalla. Ja onhan se meidän ritari. Joten liekit ja ritarikypäräkin on ihan paikallaan.
Panta piti tietysti kuvata ja sen(kin) kuvausreissun kuvista valtaosa lojuu koneen uumenissa (joku kuvaa enemmän kuin ehtii käsitellä), yhdessä tyttöjen numeropantakuvien kanssa... Numeropannat on kyllä ihan huiput keksinnöt! pannat joissa on puhelinnumero isolla niin että jos kävis niin kamalasti että koira karkaa niin se toivottavasti löytää kotiinkin. Niissä ei ole metalliosia kuin pienet lukot, etteivät hampaat mene paineissa rikki ja nekin ovat kiinni kuminauhalla jotta jos koira jää pannasta kiinni niin sen pitäisi päästä karkuun. Toivottavasti ei koskaan jouduta testamaan käytännössä.
Jostain syystä Yukin 8v HPK panta oli kuitenkin rouheampi ikuistettava kuin mun puhelinnumero... Ja ikuistimme sen lenkillä ruosteista mitä lie maakonetta vasten.
No ei se kuitenkaan viikon kuva ole. Mä tykkään nimittäin viikonkuvana enemmän tästä. Se on aidompi (ei asteltu) ja siinä on kiva väri harmonia. (rytmi löytyy taustan kivikon toistosta) ja diggailen näin kuvassa Yukin räyheämpää mutalookkiakin vaikka livenä en siihen kauhean ihastunut ollutkaan. (no olin oikeasti: ihanaa että meidän veteraani ei oikeasti ole vielä veteraania nähnytkään vaan voi saada kuralähmähepulin nuorisojaoston kanssa milloin vain!
Niihin oikeisiin kuviin... Pajut kukkivat ja ne ja valo ovat kauniita. Jos joku muuta väittää niin älkää uskoko! Tuo pajun kukinnon hentovihreä ja pieni pörröisyys yhdistettynä kevään valoon on aivan ihanaa. (no joo ehkä tässä on ne samat vanhat rytmi ja toisto ja vastakohdat...)
Mutta sitten siihen oikeaan viikon kuvaan. Joskus sitä ensinnäkin eks... siis löytää uuden lenkkimaaston. Se voi olla vaikka kesannolla oleva pelto jossa on mutaisia ojia siellä täällä. Ja ojan pohjalla rentukka! Ja kevään valo! Vain odottamassa sitä joka uskaltaa roikkua pää alaspäin ojassa saadakseen kuvaan oikean kulman jossa valo näkyy (kun muutenhan se oja on täynnä jotain kuplivaa, sihisevää mustaa mönjää josta 2/3 on jo Hallan turkissa joka kävi tekemässä ko ojan kanssa lähituttavuutta) ja musta mönjä on kuvauksellista vain jos valo tulee oikeassa kulmassa... Ympärillä hyppii kolme koiraa joita emännän touhu kamalasti kiinnostaa ja taisipa hetken aikaa selässä olla Halla jolla oli hepuli... Mutta mudan voi pestä pois! Valokuvat ovat (melkein) ikuisia jos ja kun mun nykyinen tallennetaan kolmeen paikkaan menetelmä saa ne suojattua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti