Kameran ulkoilutukseenkin kylmyys tuo omat haasteensa... On kovin kaunista, mutta näpit jäätyvät jos kuvaa muuten kuin nahkarukkasissa ja niissä puolestaan ei ole oikein tuntua joten osa kuvista jää saamatta kun ei onnistukaan painamaan laukaisijaa. Kameraa kohti ei auta hönkiä ettei saa koko laitetta jään peittoon. Akut eivät kestä pakkasessa yhtä hyvin kuin muulloin. Riittävän pitkällä ulko-oleilulla saa myös tarkennusmoottorin hyytymään väliaikaisesti (been there done that mutta en vielä tänä vuonna). Ja kameran lämpö pitää muistaa tasata sisälle tullessa mikä taas aiheuttaa haasteita lähinnä muistille ja kärsivällisyydelle (vaikea kun ei saakaan kuvia heti koneelle kun kamera on jumissa kameralaukussa). Valoa on ollut paljon joten se ei ole ollut ongelmana, mutta valon ja varjon leikin kuvaaminen on edelleen hankalaa. Siirryin kuvaamaan RAW muodossa ja täytyy sanoa että ero on välillä huikea ja välillä olematon. Joissakin kuvissa JPG näyttää paremmalta, mutta valtaosassa RAW voittaa kyllä mennen tullen. Vielä pitäisi vaan opetella pakkaamaan kuvat tai siis lähinnä keksiä siihen joku helppo ja nopea konsti sillä mua ei edelleenkään kiinnosta säätää täällä tietokoneen ruudulla yhtään ylimääräistä vaan haluaisin saada kuvat mahdollisimman valmiina koneelle ja sieltä tarvittaessa jakoon ja oikeiksi kuviksi.
Muuten ei mitenkään ihmeellinen viikko. Töiden parissa on menty arki ja viikonloppu hurahti kerrankin ilman mitään aikataulutettua ohjelmaa. Ihanaa!
Sitten niihin kuviin. Kovasti valkoistahan tämä talvi tietysti on kuvattavaksi. Vai onko sittenkään? Tässä kuvassa ja sen parissa olin kovasti tyytyväinen paitsi siihen että sain vangittua sitä valoa ja varjoa niin myös siihen että kennolle tarkentui lumihiutaleiden leikkiä. Muita kiehtovia elementtejä ovat rytmi ja toisto. Joita tuli tutkittua useammankin kuvan verran. Toisaalta tietysti kiehtoo valo (vaikka rytmiä on tässäkin) ja tässä. Vai pitäisikö sittenkin näyttää hieman lenkkimaisemia (tässäkin on toki toistoa ja rytmiä)? Valitsen kuitenkin tämän: unen sininen hetki, mastot maalla, valo rytmi ja lumen tanssi kaikki yhdessä kuvassa.
Koirakuvien kanssa sama jahkaus. Näyttääkö talvivarustelua pahimmillaan (vai pitäisikö sanoa parhaimmillaan?)? Fiilistelläkö sillä miten takaa tuleva valo piirtää koirat ja saa ne näyttämään siltä kuin ne olisivat juuri laskeutuneet joltain avaruusalukselta? Näyttääkö miten oikea varustus saa lähes veteraanin lentämään? Esitelläkö tulevan jumppaohjaajan huuto ja jumppaustaitoja? Näyttääkö miltä kylmyys näyttää? Vai jakaisitteko kanssani sen omituisen hetken kun Savusta sukeutui ihan selvästi jokin lastenohjelman hahmo? Näettekö kuinka se kiitää jonnekin tapaamiseen kahdella jalalla. Käsilaukkua vaan puuttuu. Ehkä kuitenkin se kun koira on hetken painovoimasta vapaa? Ei. Otetaan se kuva johon olin tyytyväinen heti: valo, aukea ja vapaana liitävä Halla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti