Yhtä juhlaa kaikki tyynni

"Miten kauan voi kestää yksiin juhliin valmistautuminen?"
Sinä kysyt.
Etkä ymmärrä, 
että meikki, vaatteet, hiukset
ovat kaikki suojakuori
panssari
minun ja maailman välissä.


Ja että niitä tarvitaan erityisesti juhlissa
missä sivistyneisyyden ohut pintasilaus
ei riitä peittämään sitä että ihmiset ovat petoja.


Petoja, jotka repivät kärpäseltä siivet
ja nauravat,  kun se pyrkii lentoon.


Että meikki peittää 
tummat silmän aluset
kalpeat kasvot
kätkee kärpäsen


Mutta nyt ei ole aikaa selittää
joten vastaan:
"Kaikki johtuu siitä että on kärpänen."


Sinä olet hetken hiljaa
ja kuiskaat sitten 
"riivattu nainen"


Muttet pahalla, 
et niin kuin noidille huudetaan 
ennen polttamista
vaan melkein hellästi.


Ja minä muistan 
ettet sinä koskaan repisi kärpäseltä siipiä.












Minä lupasin käyttäytyä sivistyneesti tänään
olla vastaamatta hyökkäyksiin
olla saamatta hysteeristä itkukohtausta
olla purematta, raatelematta, repimättä
vaikka voisin ja vaikka mieli tekisi. 


Lupasin etten sano mitään ilkeää, 
enkä edes ajattele tai näytä
en edes vaikka äitisi sanoisi mitä
vaikka kuinka olisin 
se maho lehmä joka kuppaa sinut kuiviin.


Niinpä minä 
puren sinua ihan hiljaa korvasta
vähän lujempaa kuin olisi kiihottavaa
ihan vain että muistaisit
että vaikka olenkin kesytetty peto
niin peto silti. 












Sinä et ymmärrä miksi 
me sukujuhlissa 
kieltäydymme shampanjasta
mutta menemme sieltä suoraan 
lähikapakkaan
juomaan viskiä ja istumaan hiljaa


ja miksi siellä ei tervehditä naapuria
eikä siemailla sivistyneesti 
jotain eksoottista drinkkiä pillillä
vaan kumotaan kaikessa hiljaisuudessa
viskilasi toisen perään
(vaikka hienot naiset eivät juo viskiä)
kunnes lähdetään kotiin


Minun sukuni on alkoholisteja täysi
juhlissa ei juoda
siitä tulee vain juoruja
ja jos hetkeksi ote lipeää
joku pääsee iholle asti
ne näkevät liikaa


Juhlien jälkeen 
katkera kalkki on nieltävä
pahat sanat painettava
muistojen pohjimmaiseen nurkkaan
sellaiset kuin 
työtön tai lapseton


Sinä ja tämä nuhruinen kapakka
olette viimeinen 
ohut sumuseinä
minun ja alkoholismin välissä
juhlien jälkeisenä yönä


Se että vielä lähden
toisen ihmisen kanssa
ulos asti, ihmisten ilmoille
enkä vain hae pulloa kaapista 
ja tyhjennä sitä yksin


Gradu on jätetty. Tarkistettu. Menetetty peli. Hävitty taistelu.

Juhlitaanko? En minä tiedä. Juhlivatko ihmiset sodan jälkeen, jos ovat hävinneet? Juhlivatko sitä että itse ovat hengissä vaikka muut kuolivat? Vai hoitavatko vain haavoja kaikessa hiljaisuudessa?

Kyllä minä haluaisin. Juhlia. Alkukantaisesti, veden ja tulen äärellä. Tanssia aamunkoittoon saakka. Manata kaikki nostetut paholaiset aina Tuonelan mustan joen tuolle puolen, kauas, kauas. Laskea eloonjääneitä. Koittaa keskittyä tulevaan. Juhlia aikakauden päätöstä. Loppua! Vapautta!

Miksikö epäiröin? Lue yltä. Kuinka käsittämättömän raadollisia voivat olla juhlat. Pahimmillaan. Ja parhaimmillaan.