Vanhempien koristeomenapuunoksat ja viime vuotiset omenat muodostavat kauniin tiheikön. Omenapuu on läpi vuoden lintujen piilopaikka ja ruoka-aitta. Tällä kertaa sain tallennettua peipon joka on varma kevään merkki niin kuin sananlaskukin sanoo. (No myönnetään että kennolla oli ehkä noin miljoona muutakin kuvaa. Tässä viehättää värien harmonia ja tuo omenapuun muodostama rytmitys).
Koirakuvia olisi tältä viikolta satoja Hallan luonnetestistä. Mutta niitä en tietenkään pystynyt itse ottamaan kun kerran ohjastin neitokaista. Jälkeenpäin suuntasimme kaverin neulomien neuleiden kanssa meren rantaan ajatuksena vangita vähän lisää kevään valoa ja neuleiden upeat värit. Löydettiin tämä ruosteinen mikä lienee joka toimi aika kivana taustana neuleen hehkuville väreille ja tytyselle. Itse neuleesta olisi toki kuvaavampiakin kuvia (että se on ihana!) mutta koirakuvana pidän enemmän tästä missä tytön silmien kauneus näkyy kerrankin kunnolla. Ne ovat tuollaiset melkein paholaismaisen oranssit tietyssä valossa. Tekee katseen aika intensiiviseksi. Rajasin vaihteeksi neliöksi. Rajaus on toki tiukka, mutta en halunnut taustalla näkyvien punaisten rantarakennusten tunkevan tähän kuvaan. Enkä kuvata tyttöä yhtään enempää yläviistosta. Katseelle on kuitenkin tilaa, mikä on tällaisissa muotokuvissa aika tärkeää. Toisto: väri. Rytmi: valo ja varjo. Riittävästi vastakohtia: koiran ja neuleen pörröisyys, kivien ja ruostuneen kappaleen särmät...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti