Osa näistä on ollut täällä aiemminkin. Mutta toimikoon ne kuitenkin osana viimeisen parin vuoden tiivistystä.
Kirjoitan niin kuin en ikinä ennen
kuin olisi vielä tämä
yksi järjetön yritys
yrittää jäsentää maailmaa
jota ei voi jäsentää.
kirjoitan
niin
kuin
en ikinä ennen
sanat kasvavat lauseiksi
lauseet kappaleiksi
kappaleet kirjoiksi
jossain kahdennentoista luvun aikana
sisälläni; outo tunne
tuntuu kuin
...kuin olisi rauha
ja minä kirjoitan niin kuin en ikinä ennen
ja sisälläni asuu rauha
________________________________________________________
Vielä pitäisi jaksaa
opetella aakkoset alusta asti
takaperin
latinaksi
haparoida pimeässä etsien
valokatkaisijaa
jota ei ole
Vielä pitäisi jaksaa
kätkeä kyyneleet jotka painavat
silmäluomia
sisältäpäin
tanssia riehakkaasti
paljain jaloin
lasinsiruilla
Vielä pitäisi jaksaa
mahdottomuuksiin asti
epätoivon tuolle puolelle
kun muut menivät
jo aikoja sitten
ja sinä jäit
_________________________________________________________________
Vaiti!
Kuuletko
kuinka aamuyön tunteina
kasteen alla
vanamo kurkottaa kohti taivasta?
Tunnetko
kuinka syvälle
maan ääreen
suonsilmäke vaipuu?
Kuinka suunnattoman ihmeellinen
on sydämen syke
paljaalta iholta korva rintaa vasten
kuunneltuna, ainoalla oikealla tavalla
_______________________________________________________
Sinä tarvitset vakaan perustan
peruskallion
ikuisen, horjumattoman
minä olen tuuli
epävakainen sää
lentohiekka
Sinä sanot
ei hiekalle voi rakentaa
ei tuuleen luottaa
lentohiekka ei osaa kuin pettää
mutta minä olen tuuli
epävakainen sää
ja lentohiekka
___________________________________________________________________
Terapiaa kaamosmasennukseen
unohda
valoterapia,
liikuntaterapia,
hymyile-irvistykseen-asti-vaikka-väkisin terapia
aloita
tulppaaniterapia
krookusterapia
narsissiterapia
synkeyden lähestyessa
kaiva maahan satoja sipuleita
vetäydy asiallisesti sisätiloihin ja nuku talviunta
keväällä sipuliterapia alkaa tehota
maasta versoo uusi elämä
kaamosmasennus on hetkessä tiessään
________________________________________________________________
Vuosia myöhemmin
katson sinua silmiin
Ei sen väliä
kuinka kaikki alkoi
tai kuinka se lopulta päättyy
Vuosien jälkeen
kukaan ei enää muista
tai välitä
Surullistako
että vuosisadan rakkaustarinasta
tulee selviytymistarina
Tomun laskeuduttua
kirjataan eloon jääneet
ja tappiot
Ollaan onnellisia siitä että
edes enää ollaan
______________________________________________________________
Niin autuas on hetkenkin unohdus
Ettenkö haluaisi
juoda päätäni täyteen
rikkoa verisuonteni pintaa
Huumeneuloin
hypätä sillalta ajattomaan avaruuteen
Unohtaa kaiken
Mutta mitä se auttaisi?
Heräisin huomenna,
Pää kipeänä,
Suonet tykyttäen,
Sairaalan letkuissa
Sielu aivan yhtä rikki kuin tänäänkin.
_______________________________________________________
Vain yhdellä tavalla
sinä voit minut menettää
vain yhdellä tavalla
eikä se ole
joku toinen
tai
kuolema
se on
kahlitseminen
minun sydämeni
on minun
ja vain minun
eikä se voi
koskaan olla
sinulle
muuta kuin lepopaikka
satama
keskellä myrskyävää vettä
sen kun ymmärrät
saat minut aina pitää
_______________________________________________________
Ihan vielä en luovu
Vielä kerran haluan
leikkiä kanssasi lapsuuden leikit
tönäista surutta sut ojaan
rakentaa yhdessä pilvilinnan
En oo valmis luopumaan
Vaikka menit jo kivun tuolle puolen
kosketuksen tavoittamattomiin
syviin vesiin sinisiin
Ihan vielä en luovu
en anna sun mennä
en vielä ainakaan kokonaan
tahdon pitää sut siinä
jakaa yhdessä tulevan
En oo valmis luopumaan
Vaikka menit jo kivun tuolle puolen
kosketuksen tavoittamattomiin
syviin vesiin sinisiin
Ihan vielä en luovu
sä olet siinä hiljaa
voin tuntee sun kätesi olallani
vaikka muut ei sitä nää
ollaan yhdessä vierekkäin
En oo valmis luopumaan
Vaikka menit jo kivun tuolle puolen
kosketuksen tavoittamattomiin
syviin vesiin sinisiin
Ja kun aika tulee
en luovu sittenkään
sisimpääni suljen sut ja siellä elää saat
En oo valmis luopumaan
Vaikka menit jo kivun tuolle puolen
kosketuksen tavoittamattomiin
syviin vesiin sinisiin
___________________________________________________
On kuin tavoittelisi haihtuvaa savua
puhaltaisi tulta sammuneeseen nuotioon
paljain käsin kantaisi valoa sisälle pimeään huoneistoon
Ulkona aurinko paistaa
lapset leikkivät, satakieli laulaa
kuusistossa humina soi ja syreeni tihkuu tuoksuaan
Mutta yksi on poissa
on sulkenut silmät
ja vaipunut merien taa
On kuin kuuntelisi vaiennutta sävelmää
taiteilisi kapealla nuoralla syvän rotkon yllä
huutaisi äänettömästi ikuisuuden rajan tuolle puolen
Merellä aallot keinuvat
pilvet lipuvat, lokki lentää
laivoissa pulleat purjeet ja mastoissa tuuli soi
Vain yksi on poissa
on sulkenut silmät
ja vaipunut merien taa
On kuin opettaisi norsuja lentämään
pyristelisi verkossa syvällä meren alla
maalaisi sydänverellään jonkun toisen sielun maisemaa
Kaduilla nauru soi
ihmiset tanssivat, koira haukkuu
rakastavaiset suutelevat ja vauva jokeltaa
Mutta sinä olet poissa
olet sulkenut silmät
ja vaipunut merien taa
___________________________________________________________
Tänä unettomuuksien yönä
en löydä rauhaa
myrsky sisälläni ei vaikene
eikä uni suo lohdutusta
ei ole paikkaa
jonne paeta
tai piiloutua
Tänä unettomuuksien yönä
haudatut pelot
kauan sitten unohtuneet
repivät rikki hiekkalinnat
aukovat arvet
haalistuneet
Tänä unettomuuksien yönä
on vielä kerran
käytävä taistoon
noustava mahdotonta vastaan
ja kukistettava se
vielä kerran
tänä yönä
minä itse
pahin vastustajani
__________________________________________________
Lapseni
tahdon kertoa sinulle
isästäsi
miehestä, joka on paitsi viisas
myös hellä ja rehellinen.
Tahdon kertoa sinulle,
että vaikka epäonnistunkin välillä
minä yritän
olla sinulle paras mahdollinen äiti
Tahdon kertoa sinulle,
että elämä on joskus
pelottavaa, yksinäistäkin
mutta siipesi kantavat sen yli.
Tahdon kertoa sinulle,
että mitä ikinä tahansa tapahtuukin,
minä olen sinun puolellasi
sillä rakastan sinua.
Lapseni,
rakkain,
kuinka pitkä on matka
syntymättömien maasta?
_______________________________________________-
Kuinka usein
syksyn pimeinä öinä
käperryn sohvan nurkkaan
vain minä ja Albinonin Adagio in G minor
lämmin villashaali, lasi punaviiniä
ja kynttilä.
Kuinka usein noina loputtoman pitkinä öinä
tuulen viiltäessä ytimiin asti
ja pimeyden tunkeutuessa sisimpään
ajattelen sinua.
Kuinka loputon on kaipuu
pimeinä syysiltoina
kuinka kädet etsivät ihoa
kuinka puren huulta, etten
sanoisi mitään
laulaisi mitään
itkisi yhtään.
Kuinka tavattoman tyhjä
voi olla täysikin syli,
se johon kasasin
sohvatyynyt
shaalin
koirat.
Kuinka kauan vielä
ennen kuin näen sinut
lapseni
sinä syntymätön?
__________________________________________________
Kepeästi hän hinnoittelee
tavallisen
erikoisen
tavattoman
suihin oton
pikaisen
koko yön
ja kanta-asiakkaille kondomit kaupan päälle
mutta
suoraan suulle et saa suudella.
_____________________________________________________
Vasta kun on pitänyt sylissään
pientä elämää
haavan lehden lailla
värisevää
Haurasta kuin
jää keväällä
pitsinä ikkunoiden yllä
Sydämellä
raskaampaa kuin
kaikkien merien paino
Vasta silloin
voi sanoa
eläneensä.
____________________________________________________
Häpeämätön on pakanan sydän
Yösydämen pitkinä tunteina
käyn törkeää vaihtokauppaa
mielessäni
Mitä vain saat,
kun tämän pienen elämän säästät.
Mitään en enää pyydä.
Mutta, jos tämän viet,
kiellän kaiken
mikä sinusta on lähtöisin.
Rienaan kunnes
kaikki ovat minut kuulleet.
Tunnen kuinka elämä hiipuu
loittonee minusta.
Hurjistun.
Rukoilen ja luovun mielessäni kaikesta.
Kaikesta paitsi pienen hennosta elämän säikeestä.
Pieni säie katkeaa.
Sydän ei enää lyö.
Mutta vieläkään en luovu.
En laske irti,
en lakkaa elvyttämästä.
Jos kerran olet,
kaikkivoipa
nyt olisi hyvä hetki todistaa se.
Muutaman viikon päästä
käyn taas kauppaa
toisen pienen puolesta.
Kun vaan antaisit elää.
Ei se ole niin paljoa pyydetty.
__________________________________________
Viimeinen rukous
Anna meille
meidän jokapäiväinen lepomme
ja anna meille meidän
epäilymme anteeksi
toisin kuin me annamme niille
jotka ovat meidät pettäneet
Ja kun saatat meidät kiusaukseen
päästä meidät myös pahasta, ainakin välillä
Sillä sinun on voima ja kunnia
ja meillä ei ole paljon mitään.
Kiitos jo etukäteen.
_____________________________________________
Annan lasikenkieni särkyä
Tanssin
menneisyyteni haudoilla
lasin siruilla
paljaat jalat,
verta vuotavat
kirjoittavat historiaani uusiksi.
Ja minä annan lasikenkieni särkyä
enää en odota
valkoista ratsua.
Tässä kalpeassa aamun kajossa
minä riisuudun.
Riisun pois
kaikki vaateet
kaikki odotukset
kaikki lauseet jotka alkavat
pitäisi
olisi hyvä
sinun tulisi
Seison aamun kalpeassa valossa
alasti
ilman odotuksia
ilman kahleita.
_________________________________________________
Minä
kerron vaihtoehdot
analysoin
järjestän
huolehdin
lohdutan
Vasta muiden
syötyä
rauhoituttua
nukahdettua
minä
romahdan
tukahdutan huudon tyynyyn
räyhään, rienaan
riivattu nainen
tunteeton
kylmä.
___________________________________________________________
En minä sinuun rakastunut
rakastuin siihen kesään
ja siihen sunnuntaihin
jolloin toit teetä vuoteeseen
ja otit minut syliin
Anna minun mennä
Ei kesää voi rakastaa
_____________________________________________________________
Unen,
hämärän rajamailla
Se lopultakin on selvää;
Ethän sinä koskaan
minun ollut
lopulta
kaikki vain lainaa.
__________________________________________________________
Nuuskutus
tassuttelu
hassuttelu
hännän heiluttelu
riemuisa tömistely
nuoleskelu
kuiskuttelu
hepulointi
niin monta tapaa sanoa
minä rakastan sinua
ihana kun tulit kotiin.
______________________________________________________________
Kulkekaa lähelläni kevein askelin
Älkää sanoka sanaakaan
Älkääkä koskeko.
Yhtään en kestä
ymmärtäväistä lausetta
hipaisua, halausta.
Sillä lopulta
on totta,
että kukaan ei ymmärrä.
Kuinka voisikaan?
Ja ainoa joka siihen pystyisi
haudattiin tänään
lemmikkien hautausmaa hauta nro 385.
Kulkekaa lähelläni kevein askelin.
Älkää sanoko sanaakaan.
______________________________________
Kaikkea en vielä ymmärrä,
en kaikkea.
Sen vain,
että suurimmat rakkaudet
ovat yllättäviä,
kestävät aikaa,
muutoksia,
kuolemaakin.
Ja etteivät ne
useinkaan
ole samaa lajia.
____________________________________________________
Äkkiä ymmärrän
hukuttautuvaa
kuinka veden musta syli
ei ole pakoa
ei luovuttamista
vaan paluu.
Kuinka hämärän laskeutuessa
palaat kotiin
- kohtuun.
____________________________________________________
Minun puutarhassani
on portti länteen
missä aurinko laskee
palavana meren ylle
kuolee kauniisti
ilta illan jälkeen.
Minun puutarhassani
on portti itään
missä aurinko syntyy
syntyy uudelleen
aamu aamun jälkeen
kuollakseen taas illalla
Minun puutarhassani
on portti pohjoiseen
mistä talven tuulet
tuovat kaiken kattavan koleuden
joka käy luihin ja ytimiin
jättää jälkensä sieluun asti
Minun puutarhassani
on portti etelään
mistä tulevat
kesän tuoksut, lämpö
elämä kaikkine väreineen
valoineen ja varjoineen
Minun puutarhassani
on portit kaikkiin neljään tuuleen.
Minun puutarhassani
valo herää henkiin aamulla
kuollakseen illalla.
Talven kylmyys vie mennessään
kesän lämmön, sadon.
Suo maalle levon
ennen seuraavaa kesää.
Minun puutarhassani
vetää kaikkiin neljään tuuleen
______________________________________
Ihmisen sielu
perhosen siipi
ihmeellinen
yksilöittäin kuvioitu
täynnä taikapölyä,
jolla se lentää.
Ihmisen sielu
perhosen siipi
hauras
yksi rankka vesisade
yksi liian raju kosketus
taika särkyy
______________________________________________
Tule,
tule toki sisään!
Johan minä sinua kaipasinkin.
Ole toki,
toki kuin kotonasi.
Sinun kotisihan tämä on
- melkein enemmän kuin minun.
Minun mieleni,
masennuksen pesä.
Ahdistuksen kotikolo.
____________________________________________________
On hetkiä jolloin
olemassa olo
on niin pienestä kiinni
kun iho kaipaa kosketusta
enemmän kuin keuhkot ilmaa
ottaisit minut nyt
ottaisit kysymättä.
___________________________________________________________
Kuolema
Unohdus
Autuas
Lepo
Laulaa
Armosta.
__________________________________________________________________
Kyselijän elämäkerta
Minä kysyn äidiltä
kysyn isältä
mummolta, vaarilta
mikä tai kuka?
Opettajalta, ohjaajalta
oppaalta kysyn:
Kuinka?
Minä kysyn tädeiltä, sediltä,
tuntemattomilta vastaantulijoilta,
virkailijoilta, naapurin kissalta,
eksyneeltä koiralta.
Kaukana kukkuvalta käeltä minä kysyn.
Kyselen tähdiltä, kuulta ja
yksinäiseltä leskenlehdeltä
Missä, miten?
Ystäviltä, sisarilta, rakastetulta minä kyselen.
Lakkaamatta vaadin vastausta tuulelta,
korkeilta puilta
syviltä vesiltä.
Taivaaseen saakka huudan:
Miksi ei?
Yön pimeinä tunteina minä kysyn
sängyn alla piileskelevältä möröltä
sielun epävarmuudelta
nukkuvalta vauvalta
jumalalta johon en edes usko.
Miksi?
Ja niin kauan kun minä elän minä kysyn
ja niin kauan kun minä kysyn minä elän.
Eikä kukaan koskaan vastaa.
Ei oikeasti.
__________________________________________________
Minä
Minä kasvoin
haparoivin askelin
Kurkotin kohti valoa
Minä opin
juoksemaan, lyömään, sanomaan
kovemmin kuin kukaan muu.
Minä olin alussa
alkua ei ollut ilman Minua
ja lopussakin Minä olen
Minä lopetan tarinan
Minä kaikkivaltiaan omakuva
Kuten kaikki omakuvat
Kauniimpi
Parempi
Todellisempi totuutta
