Lintuja ja luonnetta? viikko 19 30.4.-6.5.

Vanhempien koristeomenapuunoksat ja viime vuotiset omenat muodostavat kauniin tiheikön. Omenapuu on läpi vuoden lintujen piilopaikka ja ruoka-aitta. Tällä kertaa sain tallennettua peipon joka on varma kevään merkki niin kuin sananlaskukin sanoo. (No myönnetään että kennolla oli ehkä noin miljoona muutakin kuvaa. Tässä viehättää värien harmonia ja tuo omenapuun muodostama rytmitys).

Koirakuvia olisi tältä viikolta satoja Hallan luonnetestistä. Mutta niitä en tietenkään pystynyt itse ottamaan kun kerran ohjastin neitokaista. Jälkeenpäin suuntasimme kaverin neulomien neuleiden kanssa meren rantaan ajatuksena vangita vähän lisää kevään valoa ja neuleiden upeat värit. Löydettiin tämä ruosteinen mikä lienee joka toimi aika kivana taustana neuleen hehkuville väreille ja tytyselle. Itse neuleesta olisi toki kuvaavampiakin kuvia (että se on ihana!) mutta koirakuvana pidän enemmän tästä missä tytön silmien kauneus näkyy kerrankin kunnolla. Ne ovat tuollaiset melkein paholaismaisen oranssit tietyssä valossa. Tekee katseen aika intensiiviseksi. Rajasin vaihteeksi neliöksi. Rajaus on toki tiukka, mutta en halunnut taustalla näkyvien punaisten rantarakennusten tunkevan tähän kuvaan. Enkä kuvata tyttöä yhtään enempää yläviistosta. Katseelle on kuitenkin tilaa, mikä on tällaisissa muotokuvissa aika tärkeää. Toisto: väri. Rytmi: valo ja varjo. Riittävästi vastakohtia: koiran ja neuleen pörröisyys, kivien ja ruostuneen kappaleen särmät...

Lottaa ja tauluja viikko 18 (23.4-29.4.

Tällä viikolla kävimme tyttöjen ja Lotan kanssa hiekkakuoppailemassa. Kuopilla on lunta, vettä (= lähmää) ja märkää hiekkaa ja tietysti maisemointia varten tuotua multaa. Mikä sen ihanampi seos turkkirotuisen eläimen turkille! Lotan syöksyilykuva onnistui parhaiten tallentamaan koirien vauhdin ja riemun.

Muita kuvia ei tällä viikolla otettu kai melkein lainkaan! Sillä kaikki aika upposi tämän taulusarjan valmistukseen: (kyllä tämä on oikeasti toinen niistä kahdesta ko viikolla otetusta kuvasta jossa ei ole koiraa... paitsi että tässäkin on... onkohan joku unohtanut koko ajatuksen viikottaisesta kuvasta?)

Joutsenia ja ystäviä viikko 17 eli 16.4.-22.4.2012

Tällä viikolla tuli kuvattua omia tyttöjä hiekkakuopilla. Ja siskon koiraa sekä meidän vanhimman ihan ekaa ystävää eli Dorista. Valitettavasti Doriksen mustuus yhdistettynä koviin valoihin ja varjoihin ei tarjonnut parhaita mahdollisia kuvia joten lenkiltä parhaaksi otokseksi jäi tämä: Doris näyttää tietä ja siskon koira venyttelee (= kuopii maata). Tuo asento on tullut meille kovin tutuksi. Omatkin koirat osaavat jo väistää lenteleviä lumi ja maapaakkuja!

Muuten minua ilahduttivat tällä viikolla joutsenet! Lähilammessa asuva pari oli palannut kotiinsa. Lammessa oli vain pieni sula-alue ja siinä ne sitten uiskentelivat. Pariskunnan toinen puolikas söi kalaa! Mikä oli mulle iso ihmetyksen aihe. Kalasteli jään alta ilmeisesti sinne hapenpuutteessa (?) menehtyneitä kaloja ja söi ne hyvällä ruokahalulla. Meinasipa melkein tukehtuakin kun ahnehti liikaa. Sen puoliso yritti myös kalastaa itselleen jään alta kaloja jolloin tämä reiluna tyttönä (?) puraisi sitä oikein kunnolla pyrstöön! Halusi siis kaikki kalat itselle. Jostain syystä mieleen tulee että kaloja ahmiva ja puolisoaan pystöön pureva eläin on naaras, mutta oikeasti en tiedä... Joutsenkuvia oli kamalasti ja koirakuviakin kohtalaisesti, mutta näihin kahteen tulee palattua eli jotain niissä on :)

Hautausmaalla viikko 16 eli 9.4-15.4.2012

Tällä viikolla kuvailin hautausmaata. Siellä puita joissa oli karmeita koloja (yääk!) ja hautoja. Mutta kummasti biologia viihdytti eniten orava. Tässä poseerauksessa näkyy hyvin pörröhännän turkki: harmaa talviturkki on vaihtumassa huomattavasti kevyempään kesäkarvaan. Oulun hautausmaalla oravat voivat muuten olla todella aggressiivisia! Ja muistan lukeneeni varoituksen että jos mokoma sujahtaa takin taskuun (etsimään pähkinöitä) niin sinne ei kannata mennä työntämään käsiä vaan odottaa rauhassa että orava saa tutkimuksensa tehdyksi ja tulee itse ulos. 

Koirakuvien saldo oli tällä viikolla surkea! Ei oikein ehditty kuvailemaan ja ulkona oli märkää, puoliksi sulanutta ja joku ei jaksanut pestä ja puunata koiriakaan näteiksi. Olkoon siis viikon kuva sen mukainen. Nätti tämä ei ole, mutta ehkä kuitenkin sen verran erilainen että sitä jaksaa hetken ihmetellä. Savulle pallo on välillä elämää isompi asia. Ja sen perään rynnätään täysillä sekä jarrutetaan täysillä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun se on lentänyt ylikin tuosta superjarrutusta harjoitellessaan. Nyt se jo sujuu, mutta voitte kuvitella että etujalat ovat välillä kovilla (ja koska kyynärät eivät oireile niin olen varsin luottavainen sen suhteen että ne eivät sitä tule koskaan vaivaamaankaan. Tämä on ollut myös ell mielipide!).

Pääsiäinen eli viikko 15 (2.-8.4.)

Ääk mikä blogikatko! Kuvattu on vaan ei bloggailtu...

Viikolla 15 kuvailin lähinnä pääsiäisenä mökillä. Valo oli upea! Ja Halla juoksujen jälkeen kivan värinen joten kummasti painottui taas koirakuvaukseen...

Täällä on nähtävissä jonkinlainen kokoelma ko kuvista.

Yukia  kuvailin mökkilaiturin päässä. Ja olen kyllä kuviin aika tyytyväinenkin. Tyttöjen turkin väriä tallenneltiin samassa paikassa. Muutenkin olen kuvasaldoon aika tyytyväinen. Sain nimittäin tallennettua Savun hyökkäysloikan kuvaan jossa tyty on ihan itsensä näköinen. Hallasta ikuistui ilme kun neiti lopulta pääsi juoksemaan. Mutta olisiko viikonkuva yhteinen leikki? Tähän tyyliin? Vaiko jotain ihan muuta?  Toisaalta tekisi mieli ottaa kuva jossa meidän vanhin juoksee hangella. Siitä kun ei liiaksi kuvia ole. Vaiko isäntä ja koirat? 

Olkoon viikon koirakuva tämä: Kaislikossa suhisee

Ja viikon muu kuva tämä potretti jossa kuvattava unohti olevansa kuvattavana: