Ei koirakuvista tykkäsin eniten tästä. Ei ole mikään valokuvauksen huippu, mutta mä näen edelleen eläimiä elottomissa asioissa. Tääkin on ihan selvästi jonkin otuksen pää. Ehkä jonkinlaisen käärmeen joka pyrkii vapauteen lumen alta. Pidän myös kuvan rytmistä ja tuosta pinnasta missä lumi ja maa erottuu ja lumen reuna on ihan pitsiä. Tällaiset kuluneet oksat ovat myös alkaneet kiehtoa mua kovasti. Epäilen että seuraava vaihe on se kun alan raahata niitä kotiin (sellaisia isompia ajopuun kappaleita raahaisin jo nyt jos vaan löytäisin sopivia). Mieheni on tästä autuaan tietämätön vaikka hänen kannattaisikin olla onnellinen siitä että olen valikoiva ja nirso oksien suhteen...
Koirakuvissa yritin ikuistaa takatalvea. Mutta koiraeläinten yhteistyökyvyssä oli hiukan toivomisen varaa (tosin annettakoon anteeksi se kun muistaakseni tälle kuvausreissulle lähdettiin kovassa kiireessä (valo loppumassa, ehkä vikat lumisateet!), ilman nameja, hermot tiukilla ja ulkona oli oikeasti aika ankean märkää ja kylmää ja mulla kesti hiukan löytää ees suunnileen oikeat säädöt. Palkan maksu siis takkusi ja ihmekös tuo jos työläiset sitten näyttävät nyrpeää naamaa... Tää oli jo ihan kiva (jotenkin tykkään asennoista), mutta miksi tuon lumihiutaleen piti osua tuohon? Tässä taas kaipaisin http://taigalta.kuvat.fi/kuvat/2012/maaliskuu/_DSC0020.jpg/_medium.jpgsitä että ne lumihiutaleet erottuisivat paremmin. Kummasti koirat tsemppasivat vielä tähän tiukempaan rajaukseen. Se idyllikuva jossa koirat ovat maastossa iloisen näköisinä lumen leijaillessa nätisti taustalla jäi kuitenkin uupumaan. Koiria kenkutti, lumihiutaleet eivät suostuneet yhteystyöhön vaan näyttivät märiltä räteiltä (saattaa johtua siitä että lähinnä olivatkin märkiä rättejä), valo hiipui horisontin taa... Korvakoiraeläintä kuvailtiin pitkästä aikaa pihalla. Siellä oli kaunis lämmin valo ja valkoinen tausta jonka pystyisi helposti polttamaan puhki ja jota vasten koira voisi piirtyä aika nätisti (mä poltan lumen monesti tahallanikin puhki sillä en ymmärrä mikä periaatteellinen ero on siinä tunkeeko jonkin asian light boxiin missä kuvan saa ylivalottaa rauhassa vai ylivalottaako lumen...). Namit mukaan ja koira tähdätään suunnilleen pihan ainoaan valolaikkuun ja ankaraa rajauksen pohdintaa ettei taustalla olisi mitään hohdokasta (tyyliin autotallia, roskista tms).
Tässä kuvassa ollaan lähimpänä sitä valo ajatusta mikä mulla oli kuvia ottaessa. Olkoon se siis viikon koirakuva. Loput kuvat ovat nähtävissä täällä.
