Kovasti kylmissä tunnelmissa on menty tätä viikkoa eteenpäin. Minua ei haittaa (kiitos huopikkaiden), mutta koiria alkaa jo haitata. Aika monena päivänä on jäänyt lenkit kokonaan tekemättä ja loppuina on sitten menty melkoisen varustelun avulla eteenpäin. En halua ottaa riskia paleltumavammoista korvissa (tai hännässä!) tai rikkoa lihaksistoa sillä että koirilla on kylmä kun liikutaan. Onneksi vaatetusta löytyy. Ainoastaan pipot ja tassutossut tuottavat hieman vaivaa niin pukemisessa kuin sopivien löytämisessäkin. Pipot tuppaavat valumaan silmille ja tassutossut irtoilemaan/löystymään/hukkumaan jne. Hyvä vaate ei hierra eikä kierrä. Ei tuhoa karvaa (no jossain määrin ne kyllä tahtovat takuttaa... toisaalta kylmän sään sähköinen ja kuiva huoneilma ovat karvan vihollisia myös). Ei estä liikkeitä. Mutta suojaa kylmältä, viimalta, lumelta ja vähän kaverin hampailtakin. -25 asteen pakkasessa (ja 4m/s) tuulen kera me tarjettiin kuitenkin oikein vaatetettuna lenkillä n. 50 minuuttia! Huikeaa sanoisin. Varsinkin kun mukana oli koko porukka. Myös se jonka tassuja tuppaa palelemaan aika aikaisin. Apuna olivat paitsi vaatetus, myös reitin valinta: mentiin metsässä ja jäätynyttä ojan pohjaa pitkin. Sinne ei tuuli päässyt puremaan vaikka se muualla riehuikin.
Kameran ulkoilutukseenkin kylmyys tuo omat haasteensa... On kovin kaunista, mutta näpit jäätyvät jos kuvaa muuten kuin nahkarukkasissa ja niissä puolestaan ei ole oikein tuntua joten osa kuvista jää saamatta kun ei onnistukaan painamaan laukaisijaa. Kameraa kohti ei auta hönkiä ettei saa koko laitetta jään peittoon. Akut eivät kestä pakkasessa yhtä hyvin kuin muulloin. Riittävän pitkällä ulko-oleilulla saa myös tarkennusmoottorin hyytymään väliaikaisesti (been there done that mutta en vielä tänä vuonna). Ja kameran lämpö pitää muistaa tasata sisälle tullessa mikä taas aiheuttaa haasteita lähinnä muistille ja kärsivällisyydelle (vaikea kun ei saakaan kuvia heti koneelle kun kamera on jumissa kameralaukussa). Valoa on ollut paljon joten se ei ole ollut ongelmana, mutta valon ja varjon leikin kuvaaminen on edelleen hankalaa. Siirryin kuvaamaan RAW muodossa ja täytyy sanoa että ero on välillä huikea ja välillä olematon. Joissakin kuvissa JPG näyttää paremmalta, mutta valtaosassa RAW voittaa kyllä mennen tullen. Vielä pitäisi vaan opetella pakkaamaan kuvat tai siis lähinnä keksiä siihen joku helppo ja nopea konsti sillä mua ei edelleenkään kiinnosta säätää täällä tietokoneen ruudulla yhtään ylimääräistä vaan haluaisin saada kuvat mahdollisimman valmiina koneelle ja sieltä tarvittaessa jakoon ja oikeiksi kuviksi.
Muuten ei mitenkään ihmeellinen viikko. Töiden parissa on menty arki ja viikonloppu hurahti kerrankin ilman mitään aikataulutettua ohjelmaa. Ihanaa!
Sitten niihin kuviin. Kovasti valkoistahan tämä talvi tietysti on kuvattavaksi.
Vai onko sittenkään? Tässä kuvassa ja
sen parissa olin kovasti tyytyväinen paitsi siihen että sain vangittua sitä valoa ja varjoa niin myös siihen että kennolle tarkentui lumihiutaleiden leikkiä. Muita kiehtovia elementtejä ovat
rytmi ja toisto.
Joita tuli tutkittua useammankin kuvan verran. Toisaalta tietysti kiehtoo valo
(vaikka rytmiä on tässäkin) ja
tässä. Vai pitäisikö sittenkin näyttää
hieman lenkkimaisemia (tässäkin on toki toistoa ja rytmiä)? Valitsen kuitenkin tämän:
unen sininen hetki, mastot maalla, valo rytmi ja lumen tanssi kaikki yhdessä kuvassa.
