Valoa kohti eli viikko 4 (23.29.1.)

Sain "uuden" kameran. Me ei olla ihan vielä sujut keskenämme joten valtava osa tämän viikon kuvista odottaa käsittelijäänsä. Lisäksi keksin koittaa kalibroida näytön. Ihan hyvä idea varmaan... paitsi että kaikki on näyttänyt sen jälkeen tosi oudolta. Ensin tuli kontrastia järjettömästi lisää ja kaikista kuvista pimeitä ja suttuisia. Sitten valkoisesta tuli vaaleanpunaista... Nyt olen palannut toistaiseksi siihen kalibroimattomaan tilaan, mutta ei tämäkään nyt oikein toimi. Hankalaa. Tällä viikolla on ollut kylmää. Kylmää ja kaunista. Jää alkaa tuntua oikeasti vakaalta ja valon lisääntymisen huomaa lähes päivittäin. Nyt ehtii jo viikollakin jäälle kameran kanssa jos on oikein sukkela. Lisäksi saimme Lotta bedlingtonin meille hoitoon viikonlopuksi. Aika ihana pentu! Sopivasti vauhtia tytössä ja sujahti laumaan kuin olisi aina ollut meillä.

Toisaalta ihana viikko kuvauksen kannalta. Kun on valoa ja kaunista ja uusi kamera. Toisaalta tietysti raivostuttava! Miksi en osaa kuvata paremmin kuuran peittämiä koivuja? Miksi se valo ei tallennu oikean värisenä kameraan ja jos tallentuu niin miksi se näyttää koneella oudolta? Kuvien käsittelyyn en uskalla tässä edes puuttua. Ettei pääsisi kovin montaa ärräpäätä. Sanonpahan vaan että olen ladannut koneelle kaksi uutta ohjelmaa joita kumpaakaan en osaa käyttää (eikä ole motivaatiota opetella kun en saa näyttöä kalibroitua!). Vapaaehtoisia kalibroijia? Vaikka kuvia vastaan? Olisi vaikka mitä hommaa ja projektia (mm. yksi kirjaprojekti!!) joissa se oikein näyttävä näyttö olis aika elinehto. Hmph.

Valokuvauksen to do  list:
* opetella kalibroimaan näyttö
* opetella käsittelemään kuvia
* ja krhm. opetella käyttämään uutta kameraa (Nikon D200)

Mutta siis kaikesta kiukustuksesta ja turhaumasta huolimatta jotain kivaa on tallentunut kennolle. Sen verran jopa että valinta on taas kovasti vaikeaa. Ei koirakuvia aion nyt vaan läiskäistä kaksi. Yhden kunnianosoituksena sille vanhalle kameralle (Nikon D60) ja toisen sitten tälle uudelle jonka kanssa sävel on vielä hiukan hukassa.

Auringon lasku tammikuussa venesatamassa on kaunis. Ja huurteen kuurama laiva samaten. Merelle mieleni mielii. Talvellakin. 

Ja uudella kameralla metsän lumisia kuusia. Vielä ei suju. Tosin eipä ehkä ollut ihan helpoin kohdekaan. Tykkään silti valon ja varjon rytmistä oksistossa. 

Koirakuvat sitten taas olivatkin hankalampia. Valinnan kannalta. Ottaako perinteistä luoksetulokuvaa mutta lainakoiralla?  Vai miten olisi kepin kanssa juoksemista ja korvien leijuttamista taustalla? Olisiko liitävä pentukoira ja taustan lumen, valon ja varjojen leikki se tämän viikon juttu? Ehkä kuitenkin meri? Moottorikelkan piirtämä rytmi hangessa, laskeva aurinko ja viikon luontoeläin Halla järsimässä keppiä? Sama eläin oudoissa puuhissaan meren jäällä? Se rakastaa lunta. 

Päädyin sitten tähän:

Halla ja Lotta remmissä. Tää ei ehkä ole viikon kaunein kuva. Mutta vaikein. Pentukoira ja tuplaremmi. Kuva on otettu autotiellä kun itse talutin koiria samalla. Pysähtyä ei voinut koska molemmat kääntyvät tietysti heti katsomaan että mikä nyt on. Että ne kävelivät nätisti vierekkäin. Molemmilla korvat takana kun on niin kivaa. 

Olisi muuten kiva saada kommentteja. Mitä tehdä toisin? Onko tässä koko hommassa mitään ideaa? Mitä te tykkäätte näistä ko kuvista? Olisitteko valinneet toisin? 

Jäätä ja tulta eli viikko 3 (16.-22.1.)

Viikolla kolme pesin maton ja sain aikaiseksi violetin, sihisevän liemen (mietin tovin olenko noita). Mies puolestaan pesi äidin kutoman neulepuseron. Sitä taisimme itkeä kaikki vähän. Alpakanvillainen neule kutistui kokoon pienehkö koira ja olin ehtinyt käyttää sitä vain pari viikkoa. Niin paljon työtä, aikaa, vaivaa ja rahaa ihan hukkaan! Matto puolestaan on edelleen ulkona kuivumassa. Odottelemme mielenkiinnolla vieläkö siitä irtoaa violettia väriä myöhemmin. Lisäksi kävimme ekaa kertaa koirien kanssa meren jäällä. Näimme pitkästä aikaa korvakoiraa. Ja koska ulkona oli paljon lunta ja koirilla toppavaatteet uskalsimme pitää korvakoiraa ja Hallaa irti yhtä aikaa. Niillä on niin ihanaa yhdessä ja on ollut aivan kamala sääli kun niitä ei ole voinut pitää yhdessä irti Hallan viime keväisen onnettomuuden jälkeen (silloin korvakoira ja Halla törmäsivät toisiinsa, Halla lensi kaaressa ja sitä kuntoutettiin koko kesä). Samalla reissulla tosin juututtiin auton kanssa lumikinokseen ja tarvittiin 6 ulkopuolisen apua että päästiin takaisin ihmisten ilmoille. Lumihankiseikkailun jälkeen tuntui hyvältä värjötellä vanhempien takan edessä. Takkatulessa on jotain lähes hypnoottista.

Tämän viikon kuvavalinnat tuottivat suurta tuskaa! Ikuistin tietenkin violetin maton ja vaikka kutistunut villapusero oli suuri suru niin koiranneuleena se tallentui kameran kennolle aika kauniina. 
Puita nuoleva tuli, kiemurteleva savu ja mustan noen sekä liekkien kontrasti kiehtoi tietysti myös. Korvakoira ja Halla pariskunta liikutti livenäkin joten miksei siis kuvissa.

Lopulta päädyin näihin kahteen:

Liekkien pohja. Kuuma hiillos, savu ja lieskat olivat aika haastavia kuvattavia. Ja aikani syytin optiikkaa epätarkkuudesta kunnes tajusin että sehän tallensi kuumuuden väreilyn juuri sellaisena kuin se silmien edessäni seisoi... 

Koirakuvista poimin lopulta tämän. Siinä on jotenkin sopivan surumielinen ja kylmä tunnelma. Toisaalta olkoon se muistutuksena että asioilla on aina kaksi puolta. Nyt on koirilla huovutettu villaneule jota ei kyllä olisi muuten tullut tehtyä (vaatii vielä hienosäätöä)

Kylmä kuvina (viikko 2)

Tämä viikko oli aika haipakkaa. Palasin töihin loman jälkeen ja alkuviikko tuntui menevän itsellä sitä ihmetellessä. Loppuviikosta mies oli reissussa ja kummasti koti tuntui tyhjältä. Lisäksi havaitsin jälleen kerran että minä en osaa syödä tai mennä nukkumaan jos mies ei ole läsnä. Aika surkeaa oikeastaan. Äänestämässä osasin sentään käydä ihan itsenäisesti. Samoin lääkärissä (selkä + reseptien uusintaa) ja kaupassa hakemassa hyvää juustoa + punaviiniä. (Kun mies reissaa, minä elän juustolla jos muistan vaan syödä.)
Loppuviikosta käytiin hiekkakuoppailemassa ensin Rukan ja Kitan kanssa ja sitten Ilon ja Pessin kanssa. Lauantaina käväistiin kimpassa etsimässä mulle pukua siskon häihin (löytyi yläosa!) ja tsekkaamassa kaverin uutta kotia.  Lisäksi Lumo kävi trimmissä sunnuntaina. Aika työ ja koirapainotteista siis. Ihan normaali, hyvä arkiviikko minulle. Tällä viikolla mietin taas monta kertaa kuinka hyvä onkaan että ihmisellä on koiria. Mulla on kuitenkin aika paljon ystäviä ja kavereita niiden kautta.
Kamerallekin tallentui yllättäen enimmäkseen koiria (liike ja eleet eivät koskaan lakkaa kiehtomasta mua valokuvissa, ne kun on niitä asioita joita esim maalaamalla on kovin vaikea tavoittaa). Myös tän viikon "muu" kuva on lenkillä napattu...

Kuura piirtää oksat kauniisti talven sinisessä hetkessä.

Koirakuvista valitsin pitkällisen harkinnan jälkeen tän. Mua kiehtoo tuo lapinkoirien lumesta nauttiminen. Erityisesti nyt kun näyttää että Halla tekee samaa kun vaan vaatteita on riittävästi.

Sellainen viikko tällä erää. 

Kuvittaen

Blogi on jäänyt jotenkin paitsioon. Ajatuksia on ja runojakin on tullut rustattua, mutta jotenkin tänne asti ei saa muokattua tarpeeksi valmista aineistoa. Niinpä varastin ajatuksen muualta: jos kokeilisinkin kuvittaa tämän vuoden. Yksi kuvahan on tuhat sanaa, joten jos saan tänne kuvan viikossa...

Muokataanpa tätä sen verran että jos kokeilisi saada yhden EI koirakuvan ja yhden koirakuvan viikossa aikaiseksi. Kun niitä koirakuvia on vaan niin kiva ottaa, mutta ehkä mua itseäni kehittäis enemmän jos ottaisin muitakin...

Yritän ainakin valita joka viikolta yhden kuvan. Niin ja yritän saada kuvat julkaistua ajallaan.

Tammikuun ekana päivänä kikkailin sisäkuvauksen kanssa

Toisella viikolla meillä kävi kylässä Lotta -bedlington ja vierailimme itse Tampereella. Näin kaunis oli valo tammikuun pakkasessa, vaikka parvekelasin läpi kuvattuna:

Lotta pesulla. Näytti ihan pitkäkieliseltä aasilta. 

Nyt on siis meneillään virallisesti viikko 2. Mutta tätä viikkoa on vielä huominen jäljellä joten jätän kuvan valinnan siiheksi.